torstai 12. lokakuuta 2017

Oppimistehtävä 2A




Oppimistehtävä 2 A



"Koulujensa maineessa paistattelevasta Suomesta tuli keskitason oppilas." Näin otsikoitiin Suomen koulutusjärjestelmää käsittelevä kirjoitus Helsingin Sanomissa viime kuussa. Talousjärjetö OECD.n koulutusvertailu Education at a Glance paljastaa, ettei 100-vuotias Suomemme olekaan kaikissa tilastoissa ihan kärkipäässä. Perusasiat koulutusjärjestelmässämme ovat kunnossa, mutta  saavutukset eivät riitä huipulle. Mikä mättää?

Suomi näyttäytyy ympäröivälle maailmalle varsin hyvässä valossa monessakin suhteessa. Kansanvälistä mainetta on niitetty monella saralla kuten moottoriurheilussa, jääkiekossa ja musiikin saralla. Yritysmaailman valokeilaan ovat päässet mm. Nokia ja Supercell, unohtamatta Roviota vihaisine lintuineen ja pahoine possuineen. No. Menestyksen takana on aina epäilemättä aimo annos tahtoa, onnea ja osaamista. Näistä jälkimmäistä on isosti kiittäminen hienoa koulutusjärjestelmäämme. Näin me ainakin haluamme uskoa. Peruskoulutuksemme on kansainvälistä tasoa ja lähes poikkeusetta peruskoulun päästötodistuksella ovet lukioon tai ammattikouluun aukeavat. Myös vapaa-ajan harrastaminen on mahdollista monelle koulua käyvistä nuorista. Musiikkiopistoissa lukukausimaksut eivät ole kohtuuttomia ja junioriurheiluunkin panostetaan ilmeisen hyvin. Lukioiän jälkeen alkaakin sitten eroa syntymään muihin maihin. OECD.n muissa jäsenmaissa korkeakoulutettujen määrä on kasvanut huomattavasti jyrkemmin kuin meillä Suomessa. Käyrä on nousussa meilläkin, mutta kulma on liian loiva jos aiotaan pysyä muiden vauhdissa ns. osaamiskilvassa.

Myös varhaiskasvatuksen saralla meillä olisi petrattavaa. Ennen esiopetukseen siirtymistä suomi on OECD.n vertailussa jäljessä muita. Onko sorruttu ajattelemaan, ettei varhaiskasvatuksella ole niin merkittävää osuutta myöhempään osaamiseen kuin sillä tutkimusten mukaan näyttäisikin olevan. Ei siis riitä, että esikoulussa tai ensimmäisellä luokalla aletaan oppimaan asioita, vaan vauhtia olisi haettava jo varhaisemmista vaiheista.

Vai eikö sitten ole rahaa?  Suomi on rahoitusvertailussa kärkisijoilla peruskoulussa, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa. Suomi käyttää koulutukseen julkista rahaa kolmanneksi eniten OECD maista. Rahasta ei siis homma jää kiinni ainakaan korkeakoulutuksessa vaikka asiasta onkin peistä väännetty ja moni on mielensä pahoittanut. Joka tapauksessa koulutukseen siis panostetaan julkisella rahalla ja monella meistä on ollut ja on mahdollisuus hankkia itselleen korkeakoulututkinto. Miksi panostus ei näy sitten tuloksissa? Artikkelin perusteella yksi mahdollinen syy on se, että koulutusjärjestelmää ei katsota kokonaisuutena vaan keskitytään yhteen lohkoon kerrallaan (peruskoulu, lukio. ammatillinen koulutus jne.) Äkkiseltään tuntuu, että ajatuksessa on perää, mutta miten helppo asia sitten käytännössä on muuttaa. Vaikka tällä hetkellä tilanne näyttäsi siis rahoituksen osalta olevan vertailukelpoinen muihin OECD.n maihin ajattelen ettei sen varaan kannata liikaa nojata tulevaisuudessa.

Voisiko ajatella ettei vika olekaan järjestelmässä, vaan yksilöissä. Eikö meillä ole kunninahimoa ja halua menestyä kansainvälisesti? Pitäsikö varhaiskasvatuksessa tähdätä pidemmälle ja korkeakuluopiskelijoille alkaa tarjoamaan enemmän porkkanaa. Ainakin taidealalla pääseminen valokeilaan vaatii lahjakkuutta ja äärimmäistä tahtoa kehittää itseään. Vaikka sinulla olisi maailman paras instrumentti, rajattomasti aikaa harjoitella ja huippuopettaja, mutta sinulta puuttu tahto olla parempi kuin muut, jäänee kansainvälinen ura tekemättä. Uskon, että kaikkia menestyjiä yhdistää tahto ja päämäärä.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005370909.html



Muut valitsemani koulutukseen liittyvät artikkelit:

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005294547.html

https://yle.fi/uutiset/3-9490350

https://yle.fi/uutiset/3-9765289

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kitaristi-masentui-myi-omaisuutensa-ja-lahti-suomesta-haluaa-nyt-mullistaa-musiikinopetuksen-24391711/

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Digitalisaatio-tukee-opetusta-ja-oppimista/896942



Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Unknown20. marraskuuta 2017 klo 3.49

    Hei Jussi,

    liikuit artikkeiden valinnassa laajoissa sfääreissä - vihreiden koulutusleikkaus-välikysymyksestä, koululaisten QR-koodien metsästyksen kautta korvakuulolta kitaran soittamiseen Thaimaassa. Olennaista tietysti on, että kaikki olivat ajankohtaisia koulutukseen liittyviä aiheita - kiitos monipuolisuudesta.

    Syvällisesti pohdit suomalaisen koulutuksen olemusta OECD:n raportoinnin pohjalta. Oli mukava lukea, että kyseenalaistit rahoituksen ja koulutuksen laadun välisen itsestäänselvyyden. Meillä ei siis olekaan vielä tilanne, että rahaa olisi olemattomasti - voi olla että sitä vähemmän kuin joskus aiemmin, mutta ehkä onkin kysymys koulutuksen kyvystä uusiutua.

    Olit tehnyt hyvää työtä 2A:ssa - vielä odotan 2B-tehtävää.

    Hyvää alkutalvea - Kari

    VastaaPoista
  2. Unknown24. marraskuuta 2017 klo 4.52

    Moi Jussi!

    Sinulla on selkeä tapa kirjoittaa, ajatuksiasi on helppoa seurata.

    Tämä on kiinnostava aihe ja erityisesti minua jäi mietityttämään tuo mitä kirjoitit varhaiskasvatuksesta. Se saattaa pitää paikkansa, että opetusta voitaisiin alkaa aikaistamaan. Joissain päiväkodeissa on jo viisivuotiaille viskari-toimintaa, eli eskaria edeltävää opetusta. Viskaria ei silti velvoiteta eskarin tapaan, mutta ehkä se olisi aiheellista tuoda varhaiskasvatuksessa enemmän esille.

    Musiikkileikkikouluissa aletaan jo vauvasta asti oppimaan asioita pitkällä tähtäimellä ja muskareiden pedagogia on Suomessa ihan huipputasoa. Muskareiden pedagogiset keinot ovat todella lapsilähtöisiä ja niistä olisi aivan varmasti hyötyä myös muun, kuin musiikin oppimisen kannalta. Musiikin keinoin voisi esimerkiksi opettaa matematiikkaa tai äidinkieltä. Käytännön esimerkki: monet tekevät muistisääntölauluja - ja loruja, jotka usein jäävät vahvasti mieleen. Ehkä musiikkikasvatusta pitäisi olla päiväkodeissa kaikille lapsille, eikä vain niille, joilla on siihen varaa. Minusta varhaismusiikkikasvattajana olisi hienoa, jos musiikkikasvatus leviäisi päiväkoteihin. Se olisi hedelmällistä myös siksi, että lapset ja aikuisetkin olisivat virkeämpiä päivällä. Yleensä murkaritoimintaa järjestetään pääasiassa vain iltaisin ja se saattaa olla todella raskasta erityisesti pienille lapsille. Haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa opettaa omat muskarini päiväsaikaan. Siinä voittaisi kaikki.

    Varhaiskasvatuksessa olisi varmaan hyvä paneutua pedagogiikkaan esimerkiksi juuri musiikkileikkikoulussa käytettävin pedagogisin keinoin jo ennen esikoulua. Pelkään, että rahan säästämisen vuoksi ryhmäkoot ovat päiväkodeissa niin suuria, että saattaa olla todella haastavaa järjestää pedagogista toimintaa eskarin lisäksi.

    Tämmöisiä ajatuksia minulla heräsi tästä sinun kirjoituksestasi.

    Terveisin
    Anne-Mari Pitkänen

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)