torstai 1. maaliskuuta 2018

Oppimistehtävä 3A


Yhteistoiminnallinen oppiminen on opiskelua pienryhmissä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisen tavoitteen saavuttamisen kannalta on oleellista, että kaikki oppijat osallistuvat prosessiin ja vastaavat omalla panoksellaan sekä omasta että muiden oppimisesta. Prosessissa tavoitellaan laadullisesti ja määrällisesti parempaa oppimista verrattuna yksilönä tapahtuvaan oppimiseen. Sosiaalinen vuorovaikutus ja eräänlainen joukkuehenki synnyttää ns. positiivisen keskinäisen riippuvuuden, jossa jokainen ryhmäläinen kokee tarvitsevansa toisia, jotta yhteinen tavoite saavutetaan. Positiivinen riippuvuus on yhteistoiminnallisen oppimisen ydin. Tällainen joukkuepeli vaatii luonnollisesti kaikilta aktiivista osallistumista ja ns. vapaamatkustamista ei sallita. Jokainen vastaa omasta osuudestaan, mutta heikommin edistyviä tuetaan tehtävän loppuun saattamisessa. Opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja kannustava vuorovaikuttaminen ryhmän sisällä kehittyy prosessin kautta ja on toisaalta jo lähtökohtaisesti osa työskentelyä.
Positiivisen keskinäisen riippuvuuden vastakohta on negatiivinen keskinäinen riippuvuus. Tällaisessa tapauksessa ryhmän kesken vallitsee kilpailullinen vuorovaikutussuhde. Ryhmässä saattaa ilmetä torjuntaa ja epäluottamusta muita ryhmäläisiä kohtaan ja ryhmä ei sitoudu yhteiseen oppimiseen vaan ryhmän jäsenet pyrkivät yksilöllisesti tavoitteita kohti.
Yhteistoiminnallisen oppimisen haasteena voidaan pitää sitä, onnistuuko ryhmä synnyttämään positiivisen keskinäisen riippuvuuden vai ei. Koska ryhmä muodostuu erilaisista persoonista, ei ihannetilannetta ole välttämättä kovin helppo saavuttaa. Jos opiskelijoiden sitoutuminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi on eri suuruinen, voi positiivisuus kääntyä negatiivisen puolelle hyvinkin nopeasti.

Laulamisen ja soittamisen opiskelu mielletään usein oppitunniksi, jossa opettaja opettaa yhtä oppilasta kerrallaan. Vaihtoehtoisesti musiikkia voi oppia myös ryhmässä jossa voi olla yksi opettaja, tai ryhmäläiset voivat oppia musisointia toisiltaan. Yksilöoppimisen hyvänä puolena voidaan pitää ainakin sitä, että opettaja pystyy keskittymään syvällisemmin opiskelijan vahvuuksiin ja heikkouksiin. Ryhmässä huomio jakautuu ryhmäläisten kesken ja opettaja ei voi keskittyä instrumentin rakentamiseen yhtä tehokkaasti. Ryhmässä opiskelun hyvä puoli on siinä, että jokaisella opiskelijalla on mahdollista oppia seuraamalla muiden tekemistä. Mielestäni ryhmäopiskelua ja yksilönä oppimista olisi hyvä viedä rinnakkain. Ryhmäopiskelu on varmasti iso osa musiikin opiskelun tulevaisuutta, mutta se ei voi korvata opiskelijan ja opettajan välillä tapahtuvaa oppimista.

Aktiivinen vuorovaikutus edellyttää ryhmäläisten keskinäistä sitoutumista annettuun tehtävään. Mielestäni aktiivisessa vuorovaikuttamisessa tulee olla keskiössä sujuva verbaalinen viestintä. Oleellista on, että ryhmälle kehittyy oma kieli jota kaikki ymmärtävät ja jolla pystytään kommunikoimaan. Toisaalta nonverbaalinen viestintä on tärkeää. Ilmeillä ja eleillä voidaan vaikuttaa paljon ryhmän sisällä - hyvässä ja pahassa. Myöskään ilman muiden kuuntelemista ja havainnointia ei aktiivinen vuorovaikuttaminen pääse syntymään. Kuultua asiaa tulee pyrkiä aktiivisesti tulkitsemaan, erittelemään ja arvioimaan. Ei riitä että vain passiivisesti kuuntelee ja istuu hiljaa paikallaan. Mielestäni sama pätee vaikka ryhmän muodostaa vain kaksi ihmistä.

1 kommentti:

  1. Pidin tässä kommentissa ajatuksesta, että yksilö- ja ryhmäopetus kulkevat rinnakkain. MOlemmilla on pedagoginen asemansa, eikä niitä oikeastaan voi edes verrata toisiinsa. Vaatii pedagogista silmää ymmärtää, mitkä ovat näiden kahden työskentelytavan vahvuudet oppimisen näkökulmasta. Nyt ryhmäopetus on tuotu osaksi opetusta perustellen sitä taloudellisesti, tuossa saattaa mennä ryhmäoppimisen hyvät elementit vahingossa hukkaan.

    Tehtävä 3 on osaltasi hyväksytysti suoritettu.

    VastaaPoista